Korpinkynnen kennelin takaa löytyy Hanna Pasanen, kielten opettaja Pihtiputaalta. Olen aina ollut eläinrakas, mutta lapsena eläinallergia esti harrastamisen. Murrosiässä allergia alkoi helpottaa, ja sain vanhemmilta luvan aloittaa ratsastuksen. Ensimmäisen hevoseni hankin yhdessä setäni kanssa vuonna 1999, ja siitä lähtien minulla olikin kuukauden taukoa lukuun ottamatta jatkuvasti 1-5 suomenhevosta 20 vuoden ajan. Ratsastuksesta siirryin vuosien mittaan enemmän ravi- ja kasvatuspuolelle, ja kasvatin 4 ravisukuista suomenhevosta. Tällä hetkellä tallista löytyvät ardennerruuna ja shettistamma. Ehkäpä tulevaisuudessa laitumella kirmaa shettisvarsa/-varsoja.

Hevosten lisäksi olin kiinnostunut koirista jo nuorena, mutta vanhemmat eivät innostuneet koiran hankinnasta. Opiskeluajan pieneen kerrostaloyksiööni en halunnut koiraa ottaa, joten ensimmäisen koirani hankin vasta 2008 muutettuani takaisin kotipaikkakunnalleni töihin. Roduksi valikoitui suomenlapinkoira, koska halusin keskikokoisen, perusterveen ja ystävällisen koiran, joka miellytti myös silmää. Ensimmäinen koirani Aksu (Valikanniemen Axel) löytyi naapurikunnasta. Muutettuani maalle aloin miettiä toisen koiran hankintaa, ja niin luokseni muutti 2012 tällä kertaa narttu, Pihla (Lumikeijun Diiva Daisy Peel). Pihla oli alunperin sijoituksessa Lumikeijun kennelistä, mutta siirtyi nimiini jo alle vuoden ikäisenä. Kolmas koirani Risku (Suopunkitytön Lapin Hurma) liittyi laumaani 2014, kun Katajavaaran kennelin Pirjo kysyi, ottaisinko nartun sijoitukseen. Risku pyöräyttikin sijoituspentueensa syksyllä 2016, ja siirtyi sitten omistukseeni. Kolmannesta pentueesta vuonna 2019 jätin kotiin sen ainokaisen nartun Sirun (Korpinkynnen Virvatuli). Valitettavasti Siru menehtyi kyynpuremaan vain kahden vuoden ikäisenä heinäkuussa 2021. Heinäkuussa 2022 Aksu jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen takia. Lokakuussa 2022 laumaan liittyi Taika (Henshaw Odendisa) ja elokuussa 2023 Kara (Pihlajamäen Anar), joten kotona asustelee nyt neljä lapinkoiranarttua. Kotilauma on jatkossakin tarkoitus pitää riittävän pienenä, jotta voin hoitaa jokaisen koiran yksilöllisesti, ja aikaa jää myös koirien kanssa harrastamiseen. Koirien kanssa harrastan peruslenkkeilyn lisäksi enimmäkseen rally-tokoa, paimennusta ja näyttelyitä.

Koirien kasvattamisesta kiinnostuin jo ennen Pihlan hankintaa. Olin jo päässyt ihastelemaan uuden elämän ihmettä varsoja kasvattaessa, ja koko prosessi sopivan uroksen etsimisestä synnytykseen ja pentujen kasvamiseen ja kehittymiseen kiehtoi minua. Kävin kasvattajakurssin 2013, ja sain kennelnimeni Korpinkynnen vuotta myöhemmin. Kennelnimeni juontuu rakastamistani Harry Potter -kirjoista, joissa Korpinkynsi on yksi tuvista Tylypahkan koulussa.

Kasvattaessa minulle tärkeitä asioita ovat terveys, luonne ja rodunomainen ulkomuoto, tässä järjestyksessä. Jalostusnartuiltani tarkistetaan vähintään silmät, lonkat, kyynärät ja polvet ja jatkossa myös selkä ja olat sekä tehdään sydänkuuntelu, ja jos status ei ole vanhempien perusteella selvä, koira geenitestataan prcd-PRA:n, Pompen taudin ja degeneratiivisen myelopatian osalta. Pyrin aina minimoimaan riskin perinnöllisiin sairauksiin kuten epilepsiaan, kilpirauhasen vajaatoimintaan, Addisonin tautiin tai Cushingin tautiin. Pyrin myös pitämään yhdistelmän sukusiitosprosentin mahdollisimman alhaisena terveyden edistämiseksi. Haluan myös nähdä mitä narttu jättää ennen kuin teetän sillä toisen pentueen, joten pentueiden väli on vähintään kaksi vuotta. Narttuni luonnetestataan ja jalostustarkastetaan, jos se vain suinkin on mahdollista. Käytän narttujani ainakin muutaman kerran näyttelyssä, ja pyrin urosvalinnalla kompensoimaan nartun mahdollisia rakenne- tai ulkomuotovirheitä.

Minulla ei ole erillisiä kenneltiloja, vaan pentuajaksi vierasmakuuhuoneesta tehdään emän ja pentujen oma tila. Käsittelen ja paijaan pentuja useaan kertaan päivittäin, ja totutan niitä normaaliin käsittelyyn kuten kynsien leikkaamiseen ja harjaamiseen. Ruokin nartun ja pennut laadukkaalla lihalla ja kuivamuonalla, ja madotan ne useaan kertaan. Pennut sirutetaan, rekisteröidään ja eläinlääkäri tekee niille tarkastuksen ennen uuteen kotiin muuttoa. Käytän Kennelliiton vakiosopimuksia koiran kauppaan ja sijoittamiseen.

Pennun ostajalta edellytän asiallista koiranpitoa, koirasta huolehtimista perheenjäsenenä. Koska kasvatustoimintani jatkon, koko rodun ja koiran itsensä takia on tärkeää, että koiralle tehdään viralliset terveystarkit, pentujonossa menevät etusijalle kodit, joissa ollaan valmiita sitoutumaan koiran käyttämiseen tarkeissa. Hienoa olisi myös, jos koiran kanssa harrastettaisiin jotakin, vaikkei kilpakentille asti tähdättäisikään. Toivoisin myös, että pennun ostaja silloin tällöin kertoisi koiran kuulumisia ja lähettäisi kuvia, ja erityisesti olisi yhteyksissä ainakin, jos koiran kanssa tulee ongelmia terveyden tai käyttäytymisen suhteen. Vastavuoroisesti lupaan olla apuna ja tukena koko koiran elämän ajan.

Olen ollut Kennelliiton ja rotujärjestö Lappalaiskoirat ry:n jäsen vuodesta 2008, ja vuoden 2022 alussa aloitin suomenlapinkoirien jalostustoimikunnassa jalostusneuvojana.

Oletko miettinyt suomenlapinkoiran hankintaa? Mieti vielä kerran, jos...

...et ole valmis lähtemään koiran kanssa lenkille säällä kuin säällä. Lapinkoiran mielestä 30 asteen pakkanen tai kaatosade eivät mitenkään estä lenkkeilyä. Hellekelillä on kuitenkin parempi vilvoitella kuumimmat ajat ja ajoittaa lenkit varhaiseen aamuun ja myöhäiseen iltaan. Useimmat lapinkoirat kestävät kyllä satunnaiset lepopäivät, mutta useamman päivän putki voi saada ne keksimään omaa ajanvietettä.

...et ole valmis ottamaan vastuuta koirasta koko sen eliniän ajan. Pennun kanssa ensimmäinen vuosi on työläs, sisäsiisteyden opettelu ja koiran peruskoulutus vaativat aikaa ja vaivaa. Teini-ikäinen koira, etenkin uros, voi olla hyvinkin haastava, joten omistajalta vaaditaan pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä koiran koulutuksessa. Lapinkoirat ovat yleensä pitkäikäisiä, joten pennunostajan pitää olla valmis sitoutumaan koiranhoitoon noin 15 vuodeksi.

...kodin siisteys on sinulle erityisen tärkeää. Karvanlähtöaikaan karvaa on ihan joka paikassa, ja kevään ja syksyn kurakeleillä koirasta ei saa pesemälläkään kaikkea hiekkaa pois vaan se putoaa lattialle turkin kuivuessa. Jos olet siisteysintoilija ja haluat ehdottomasti lapinkoiran, varaudu päivittäiseen imurointiin ja/tai moppaukseen.

...jos et ole yhtään kiinnostunut koiran turkin hoidosta. Jos lapinkoiran turkki on oikeanlaatuinen, se on helppohoitoinen, mutta ainakin karvanlähtöaikaan harjaa saa käytellä ahkerasti. Jos koiran steriloi/kastroi, turkki muuttuu yleensä laadultaan huonommaksi, ja huopaantuu helpommin ja vaatii siten harjausta paljon useammin ja jopa turkin trimmaamista. Pentuturkki on myös pehmeää ja takkuuntuu helpommin.

...jos naapurisi eivät yhtään siedä koiran haukkumista. Lapinkoirissa on melko suurta vaihtelua haukkuherkkyyden suhteen, mutta täysin mykkää lapinkoiraa ei ole olemassa. Toki räksytystä pystyy koulutuksella vähentämään, mutta työtä se teettää, ja esim. kerrostalossa naapurit eivät välttämättä ymmärrä, ettei koiran käytös muutu hetkessä.

...jos etsit itsellesi vain ulkokoiraa. Lapinkoirat ovat yleensä hyvin sosiaalisia ja kiintyvät kovasti omistajiinsa ja haluavat viettää heidän kanssa aikaansa. Jos lapinkoira unohdetaan pihan perälle, se ei varmasti voi henkisesti hyvin.

...jos haluat absoluuttiselle huipputasolle jossakin koiraharrastuksessa. Lapinkoiran kanssa voi harrastaa ja kisata monissa koiraharrastuslajeissa (esim. vuodelta 2017 suomenlapinkoirilta löytyy tuloksia agilitysta, rallytokosta, tokosta, mejästä, koiratanssista, pelastuskoirakokeista, palveluskoirakokeista ja paimennuksesta - onpa suomenlapinkoira käynyt rekikoirien käyttökokeessakin), mutta ihan huipulla (kuten SM-tasolla) niitä kilpailee harvemmin. Suomenlapinkoirilla harvoin on yhtä suurta miellyttämisenhalua kuin esim. palveluskoirilla, ja kouluttaessa ne eivät usein kestä isoa toistomäärää - "mähän tein jo ton, miksi sitä pitää jankata?". Joskus myös oikeanlaisen palkan löytäminen ja koiran motivaation rakentaminen kestää. Jos taas haluat harrastaa monenlaista koirasi kanssa ihan harrastamisen ilosta tavoitteellisestikin muttei veren maku suussa, suomenlapinkoirasta saat kivan harrastuskumppanin!

Jos suomenlapinkoira edelleen tuntuu omalta rodulta ja harkitset koiran hankkimista, suosittelen, että luet Taru Valliuksen erinomaisen blogikirjoituksen aiheesta. Vaikka pentukuume olisi kova, ethän sorru tukemaan pentutehtailua. Pentujen rekisteröimättömyyteen ei ole olemassa yhtään hyvää syytä, ja pennunostajan kannattaa myös tutustua tarkkaan pentujen vanhempien terveyteen ja sukuun ennen ostopäätöstä.